Naguaali

[tsekkaaja]

Millasia kokemuksia muilla unimaailmoista kiinnostuneilla..

tai siis kokeneemmilla.. miten kannattais niinku teiän mielestänne lähestyä unimaailmoja selkounien merkeissä..

Castanedaa neuvotaan kulkemaan porteista, menetelmät eroaa aikalailla näistä "ohjeistuksista", jotka perustuu unipäiväkirjojen pitämiseen ja sitä kautta tiedostamiseen että on unessa.... Castanedaa muistaakseni neuvotaan vaan ensin itsepintaisesti etsimään ensiksi omat kätensä tai joku muu kohde, ja tiedostaa jollain kummallisella tavalla että on siirtymässä ..... muistaakseni se oli se ensimmäinen portti.

Olen lukenut jonkun verran eri tekniikoista nähdä selkounia.... ja ne lähestyy usein aihetta noitten unikirjoitusten avulla.

Mitä mieltä olette, miten saavuttaa parhaita tuloksia..??

Tai siis toivottuja tuloksia, jos halu on tietenkin tavoittaa se valtameri joskus tulevaisuudessa...heh

[Jagge]

Unessa tietoiseksi tuleminen on itselleni hyvin visuaalinen kokemus, jopa niin että usein olen unessa tavalla tai toiselle pyrkinyt "kirkastamaan" kuvaa esim. liikuttamalla ympyröiksi muodostamiani sormiani jotenkin ikäänkuin tarkentaisin "kiikarin" kuvaa. Vähän vaikea kuvailla tai selittää, mutta sellaista pantomiimia se tapaa olla. Lisäksi tietoiseksi tuleminen on minulle vähän kuin jotenkin itsekin kiinteytyisi tai pullahtaisi "olemassaoloon" oltuaan ensin tavallisen unen epämääräisessä olotilassa jossa ei ole oma normaali-itsensä. Tietoisissani unissani olen aina oma minäni, vaikken kehooni sitten erityisemmin huomiota kiinnitäkään, mutta olen kuitenkin sama minä joka olen päivisin, esmes nytkin. Tavallisissa unissa olen usein vastakkaista sukupuolta ja esitän milloin mitäkin roolia, sekä pompin unen hahmosta toiseen.

Itse en tiedä mitään toimivampaa menetelmää lisätä tietoisten unien määrää kuin vain intohimoisesti kohdistaa niihin mielenkiinto niin että asia oikein sisäistyy ja uuttuu alitajunnankin joka sopukkaan. Sittenkään ei välttämättä tapahdu vielä mitään, vaan tarvitaan sellainen rentoutumisen jakso että koko asia ikäänkuin unohtuu, ja sitten joku kaunis yö yhtäkkiä onkin tietoinen unessaan.

Tietenkään sekään ei haittaa että nukkuu aamuyöstä huonosti eli valvoo vaikkapa tunnin, ja sitten kun palaa nukkumaan saattaa tietoisen unen mahdollisuus huomattavasti kohota.

[Cruiser]

Tuo intohimoisuus asiaan ilmeisesti on se taikasana. Eräs lapsuudenystäväni, ja julkisuudenkin henkilö on onnistunut sinnikkäällä pyrkimyksellä näkemään kätensä unessa. Itseltäni se ei aikanaan ehtinyt onnistua, kun asia maailman paineissa unohtui kokonaan. Mutta silloin kun luin Castanedan kirjoja ensimmäistä kertaa, oli lukemisen ja mielenkiinnon (asiaa kohtaan tuntemani suuren intohimon) paineesta ilmeisesti energiataso sen verran normaalia korkeammalla, että tulin siihen aikaan monesti tietoiseksi unessa.

Nyt on siitä ajasta kulunut jo useita vuosia, eikä tietoisia uniakaan ole juuri siinä määrin ilmaantunut, kuin silloin.
Ehkä intohimon paine ajaa taas joskus aloittamaan käsien etsimisen unessa, kuka tietää...
Nyt mielenkiinto on virinnyt maagisten liikkeiden opetteluun. Jospa se tulisi aloitettua tosissaan ja sen myötä taas energiatason kohottaminen...

[Tertsi]

Castanedan kirjojen lukeminen auttaa pääsemisessä oikeaan vireeseen

Herätyskello haittaa paljon, heräily yöllä auttaa, selkounet loppuyöstä tahtoo loppua heräämiseen, alkuyöstä nukahtamiseen (vaikeampaa).

[Unohdus]

Päiväunet on yksi hyvä konsti.
Tästä tulikin mieleen, kun nyt pitkästä aikaa sain "valeheräämisiä", nämä valeheräämiset tuntuvat olevan hyviä muistutuksia. Heräilin, ja nukuin muka tuolinkaltaisella esineellä, enkä saanut valoja syttymään, puhelimen valo oli aina sen takana jne. Noin kolme, neljä valeheräämistä putkeen. Tiedostin "puoliksi", että näen selkounta, mutta kun oli tarkoitus herätä (oli sovittu meno), en voinut jäädä nukkumaan. Harmillista tavallaan, mutta helpottavaa, kun taas näin yhden. Päätin/pyysin tosin ennen nukkumaanmenoa nähdä tiedostavaa unta, kun olin sen tarpeessa. Nyt on virkeämpi olo.

[Unohdus]

Pitkästä aikaa uusi kokemus, tällä kertaa pääsin lentelemään sängyllä niinkuin Nemo. Samalla tajusin, miten paljon helpompi on lähteä sängyllä liikenteeseen selkounessa, harjoituksen kannalta. Ei siitä loppujen lopuksi mitään tullut, törmäilin seinään/kattoon/oveen, ns. törttöilin sillä sängyllä, aluksi ne olivat esteenä, vaan ovikin hävisi kun tajusi jotenkuten olevansa unessa. Nousukiihdytys oli hulppea törmäys kattoon, kun pääsi kärryille hommasta.

Jossain vaiheessa tuntui kuin minut olisi heitetty seinään, kuin räsynuken. Silloin ei ollut sänky alustana.

Pääsin jopa makkarista uloskin )

Ongelmani vielä on unen tajuaminen, että olen unessa, vaikka tajuan sen, koska ns. muokkaan sitä. Tuo onkin kummallista, en tiedä kunnolla olevani unessa, silti lentelen ja muokkaan jos mahdollista.

Tähänkin vaikutti herätyskellon soiminen ja uudelleennukahtaminen, jolloin menin selkouneen.

Huvittavinta oli herätys, ystäväni tulee herättämään päiväunilta (etten nukkuisi yöunia pois), tiesin että hän tulee huoneeseen, olin vielä unessa, juttelin hänelle ennen kuin hän herättää minua, että miten haluan herätä. Sitten demonstroin hänelle oikeanlaisen venyttelyn ja haukottelun ja aukaisin silmät. Olin täynnä energiaa ja huvitti! Olen ollut väsynyt ja äreä ja kiukkuinen ja ennakkoluuloinen pari viikkoa, ja nyt tuntui niiiin hyvältä! Mutta kun laiska olen, nukahdin heti uudelleen, kun hän käänsi selkänsä, ja minuutin päästä nousin ylös, jälleen olin hiukan väsyneempi kuin hetkeä aikaisemmin.

Silti mielialani nousi mahdottomasti, olin kuin toisenlaisessa tajunnantilassa unen jäljiltä, avarampi & hymyilin ja nauroin enemmän. Tällaista olotilaa voisin kutsua todelliseksi minäksi. En edes tarttunut uutisiin, joita media suoltaa, joka on harvinaista herättyäni. Yleensä poliittiset uutiset saavat sisäisen kapinallisen liikkeelle, nyt vain ajattelin, ettei tuo ole tarpeeksi tärkeää tällä hetkellä, parempi nauraa ystävän kanssa. Olin iloinen pitkästä aikaa, ja parasta on, että se tapahtui hyvän unen avulla eikä jonkun muun substanssin. Tarkoitan tuota psykedeelista tietoisuudentilaa, tajuamisen hetkeä, jolloin näkee todella ne asiat, joihin kannattaa tarttua, ja mikä parasta, itsensä. (Niinkin itsestään/egostaan epävarma kaveri kuin minä, niin oli kuin raikas tuuli olisi puhaltanut päähän, eikä pään sisällä.)

Jotain tällaista.

Pointti oli kai se, että tämä horros/selko -uni tapahtui taas päiväunilla. Valeherääminen oli taas kuvioissa.

Pitäisi vaan keskustella noiden unihahmojen kanssa järkevämpiä, aika tyhmä olo taas tuon jäljiltä, voisi kai puhua fiksumpiakin. Kysyä jotain asiaakin, kenties?